Työnohjaus auttaa löytämään ratkaisuja lukkiutuneisiin tilanteisiin työpaikalla, sanoo Pipsa Härkönen.
Työnohjaus antaa voimia luottamustehtävän hoitamiseen
Luottamushenkilöiden loppuunpalamisesta ei juuri puhuta, vaikka sitä tapahtuu. Työnohjaus on oivallinen keino ehkäistä uupumista. Se tarjoaa myös työkaluja hoitaa vaativaa tehtävää.
Pipsa Härkösellä on takanaan pitkä ura työnohjaajana ja sitä kautta rutkasti kokemusta siitä, mikä luottamustehtävissä kuormittaa ja miten kuormitusta voidaan purkaa. Hänen mukaansa moni luottamushenkilö kokee olevansa tehtävässään kovin yksin.
– Ei ole ehkä ketään, kenelle kertoa vaikeuksista ja paineista työpaikalla.
On raskasta tietää enemmän kuin muut työntekijät, mutta vaitiolovelvollisuus estää luottamushenkilöä kertomasta esimerkiksi työpaikan taloustilanteesta.
– Erityisesti luottamusmiehet tuntevat helposti olevansa kuin puun ja kuoren välissä. Pahimmillaan heitä kritisoivat niin työntekijät kuin työnantaja, koulutussuunnittelijana Työväen Sivistysliitossa työskentelevä Pipsa Härkönen sanoo.
Kuormittuneelle ihmiselle työnohjausryhmä voi olla Härkösen sanoin ”kuin keidas, jossa voi purkaa mieltään painavia asioita ja saada vertaistukea ryhmän muilta jäseniltä”.
– Luottamushenkilöiden työnohjaus on oikeastaan ennaltaehkäisevää työsuojelua, Pipsa Härkönen määrittelee, mutta korostaa saman tien, että työnohjauksessa ei ole kyse terapiasta. Pahasti loppuunpalaneelle työnohjaus ei riitä vaan hän tarvitsee terveydenhuollon apua.
Opi vetämään rajat ja sanomaan ei
Luottamustehtävien kuormittavuus on kasvanut samalla kun työpaikoilla kiire ja epävarmuus ovat lisääntyneet. Monella työpaikalla muutokset ovat jatkuvia.
– Työntekijät ottavat luottamushenkilöön herkästi yhteyttä myös muissa kuin työpaikan asioissa ja hänen niskaansa voidaan kaataa oma paha olo. Luottamushenkilölle tärkeä taito on oppia vetämään omat rajat ja sanomaan tarvittaessa ei. Pitää olla armollinen itselle ja hyväksyä, että kaikkeen ei voi vaikuttaa. Muun muassa tätä taitoa opettelemme työnohjauksessa.
Työnohjausryhmät ovat pieniä 4–7 henkilön ryhmiä. Ohjauksen peruslähtökohta on luottamuksellinen ilmapiiri, jossa jokainen uskaltaa puhua.
Härkösen mukaan ryhmissä nousee vahvasti esiin luottamushenkilöiden tarve verkostoitua muiden luottamustehtäviä hoitavien kanssa. Työnohjauksen tärkeimpänä antina pidetään ryhmästä saatua vertaistukea. Myös muilta oppiminen, vuorovaikutustaitojen kehittäminen ja uusien näkökulmien saaminen koetaan tärkeiksi.
Irti urautuneista asenteista
Työnohjauksessa käy usein ilmi, että luottamushenkilön asenne tai tulkinta työpaikan pulmallisesta tilanteesta on kapea ja urautunut. Tilanteesta ei tunnu olevan ulospääsyä ja se syö voimia. Työnohjauksen yksi keskeinen tehtävä onkin opettaa omien ajattelutapojen hahmottamisen taitoa.
– Moni kokee voimaannuttavaksi sen, kun oppii nappaamaan kiinni omista urautuneista tulkintatavoistaan ja laajentamaan perspektiiviä. Silloin vaikeisiinkin tilanteisiin alkaa löytyä ratkaisuja, Pipsa Härkönen sanoo.
Työnohjaukseen osallistuvista luottamushenkilöistä enemmistö on naisia. Härkönen ei kuitenkaan usko, että naiset kuormittuisivat miehiä enemmän.
– Miehetkin voivat olla uupuneita, mutta heidän on ehkä vaikeampi tunnistaa uupumusta tai myöntää sitä.
Pipsa Härkönen haluaa painottaa, että moni luottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu nauttii luottamustehtävästä eikä koe uupumusta.
– Luottamustehtävähän on näköalapaikka. Se tarjoaa mahdollisuuden kehittää itseään ja oppia uutta. Moni kertoo tehtävän parantaneen omaa itsetuntoa ja tuoneen lisää rohkeutta.
Näin työnohjaus toimii
- Työnohjaus kestää yleensä vuoden, mutta sitä voidaan jatkaa pidempään. Tapaamisia on 8–10 kertaa vuoden aikana.
- Ryhmässä sovitaan aluksi pelisäännöt, tehdään kirjallinen sopimus vaitiolosta ja valitaan yhdessä työskentelytavat. Tapaamisten teemat voidaan myös sopia etukäteen.
- Jokaisen tapaamisen lopuksi käydään läpi se, mitä tapaamisessa tuli esiin ja mitä opittiin.
- Lue lisää työnohjauksesta TSL:n sivuilta
Pirjo Pajunen