Palkansaajien maailmanjärjestön Sharan Burrow: ”Jos suljemme nuoret keskustelun ulkopuolelle, emme tavoita heitä”

Minua hymyilyttää tämä kysymys nuorista, 65-vuotias Sharan Burrow sanoo ja tähyilee monisatapäistä yleisöä edessään Lahden Sibeliustalon salissa. Hän näkee Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASKin Solidaarisuuspäivien osanottajien joukossa paljon nuoria kasvoja.

Burrow toteaa, että ymmärtää kyllä mainiosti kuuluvansa itse vanhoihin.

– Uskon, että me vanhemmat voimme oppia nuorilta, ja he voivat oppia meiltä. Oleellista on sen tajuaminen, että nuoret ovat kanssamme samalla tasolla. Jos suljemme heidät poliittisen keskustelun ulkopuolelle, mutta edellytämme heidän silti olevan aktiivisia ay-liikkeessä, emme tule tavoittamaan heitä, hän sanoo.

Burrow´n puheenvuoron jälkeen yleisö puhkeaa spontaaneihin taputuksiin.

Kun Burrow´lta kysytään, onko ay-liike liian poliittinen, hän vastaa ”ei ikinä” ja täsmentää, että politiikka on ammattiyhdistysliikkeelle väline edistää työelämän ihmisoikeuksia. 

Politiikan avulla vaikutetaan muun muassa siihen, että yritykset velvoitetaan maksamaan elämiseen riittävää palkkaa tai varmistamaan, että työolot eivät vaaranna ihmisten terveyttä. Politiikkaa tarvitaan myös ilmastonmuutoksen hillinnässä.

– Ammattiyhdistysliikkeen haaste on muuttaa tapaa, jolla näistä asioista puhumme.

Burrow pitää ilmastomuutosta asiana, joka ay-liikkeen on otettava haltuun ja erityisesti suhteessa nuoriin.

– Kun nuoret puhuvat ilmastosta, he ovat erittäin intohimoisia. He ovat aiheesta hyvin perillä ja turhautuneita, koska eivät näe, että mikään liike olisi nyt ilmaston asialla.

Mihin 2000-luvun itsevarma nuori tarvitsee ammattiliittoa?

Ammattiyhdistysliikettä on 2000-luvulla vastassa itsevarma nuori, joka pitää itseään vahvana ja pärjäävänä – ja myös on sitä. Osa nuorista pitää ammattiliittoon liittymistä itsestäänselvyytenä, mutta osalla on eri näkemys. He haluavat yksilönvapautta, eivätkä etsiä laumoja, joihin kuulua. He haluavat – ja oman näkemyksensä mukaan myös voivat – itse valvoa omia etujaan. 

Sharan Burrow painottaa, että ”nuorten näkemyksiä pitää kuunnella”. 

– Ensinnäkään, en usko, että nuoret eivät halua kuulua ammattiliittoihin. Itse asiassa meidän tutkimustemme mukaan he jopa kunnioittavat ay-liikettä, hän sanoo.

Burrow´n mukaan kyse on usein siitä, että nuoria ei ole edes pyydetty mukaan. Heidän kanssaan ei käydä keskusteluja – ei yksilöinä eikä kollektiivisesti. 

– Heiltä ei ole kysytty, mitä asioita he haluaisivat kehittää työpaikoillaan ja mistä he haluaisivat neuvotella, Sharan Burrow sanoo.

Sini Saaritsa