Auli Kivenmaa ja Niko Peltokangas puolustavat moniäänistä laatujournalismia: Hyvä toimittaja ei ole aatteensa vanki

  Viime vuosisadan alkupuoliskolla eri puoluekantoja edustavien toimittajien ei sopinut työskennellä samoissa lehdissä. Tuolloin perustettiin aatteellisia toimittajayhdistyksiä, joista Suomen Sosialidemokraattinen Sanomalehtimiesliitto (SSSL) sekä sotien jälkeen syntynyt Yleinen Lehtimiesliitto (YLL) kuuluvat SAK:hon ja toimivat edelleen aktiivisesti.

Mihin aatteellisia journalistiyhdistyksiä nykyään tarvitaan?

SSSL edistää sääntöjensä mukaan laajaa julkisuutta ja monipuolista yhteiskunnallista keskustelua, tuo esille palkansaajien näkökulmia ja tukee jäsentensä ammatillista kehittymistä ja ammatti-identiteettiä. Varapuheenjohtaja Auli Kivenmaan mielestä tarkoituspykälä on kestänyt aikaa ”aivan täydellisesti”.

– Tässä ei ole mitään, mikä ei pätisi edelleen nykypäivänä. Mukana on niitä, joita nämä asiat ja sosialidemokratia kiinnostavat.

YLL:n puheenjohtaja Niko Peltokangas sanoo, että aatteellista ja muuten yhteiskunnallista journalismia ja viestintää tekeviä yhdistää halu verkottua.

– Järjestämme ammatilliseen yhteisöllisyyteen liittyvää toimintaa, kuten koulutusta sekä opinto- ja kulttuurimatkoja.

Journalismin peruskivi on kriittisyys

Toimittajien yhteiskunnallinen tehtävä on valvoa valtaapitävien toimia ja raportoida väärinkäytöksistä kansalaisille.

Ulkopuolinen voisi helposti luulla, että puolueita lähellä olevien julkaisujen toimittajat kirjoittavat kiltisti, mitä puoluejohto haluaa. Peltokangas ja Kivenmaa muistuttavat, että tiedottaminen ja journalismi ovat eri asioita. Journalismin peruskivi on kriittisyys, ja journalistisissa julkaisuissa linjat vetää päätoimittaja.

– Puoluelehdet ja aatteelliset lehdet ovat yhteisönsä sisällä pelättyjä kanavia. Kun pitää olla kriittinen, joskus ollaan vähän tarkoituksellakin kriittisiä, vasemmistonuorten Libero-lehden päätoimittajana työskennellyt ja tänä keväänä vapaaksi toimittajaksi siirtynyt  Peltokangas sanoo.

Pitkän toimittajauran tehnyt, nykyään PAMin viestintäasiantuntijana toimiva Kivenmaa painottaa, ettei ammattietiikkaa noudattava toimittaja voi ummistaa silmiään taustayhteisöään koskevilta ikäviltä uutisilta.

Hyvään journalistiseen tapaan kuuluu, ettei toimittaja anna henkilökohtaisten mielipiteidensä näkyä uutisoinnissa. Tämä objektiivisuuden vaatimus voi luoda paineita aatteellisessa mediassa tai politiikassa toimivalle toimittajalle.

Kivenmaa huomauttaa, että aivan jokaisella ihmisellä on jokin maailmankatsomus. Journalistilla maailmankatsomus vaikuttaa siihen, millaisista aiheista hän kirjoittaa ja millaisen näkökulman hän juttuihinsa valitsee.

Ammattitaito punnitaan ammattieettisten pelisääntöjen noudattamisessa.

– Asiasta kerrotaan se, mikä on totta, ja mahdollisuuksien mukaan esitetään eri näkökulmia, Kivenmaa sanoo.

Laatujournalismin puolella

Journalismin nykytilaa toimittajayhdistysten aktiivit ovat seuranneet kahtalaisin tuntein.
Kivenmaata huolestuttaa totuuden kieltävä aika, joka tuottaa valeuutisia ja rapauttaa luottamusta journalismiin. Peltokangas pitää uhkana työpaikkojen vähenemistä sekä mediamarkkinoiden keskittymistä, minkä seurauksena journalismi yksipuolistuu.

Ilonaiheita molemmat löytävät alan uusista innovaatioista, kuten tutkivaan journalismiin keskittyneestä Long Play -verkkojulkaisusta. Peltokangas mainitsee myös Journalistiliiton jäsenilleen perustaman osuuskunnan.

Kolme vuosikymmentä alaa seurannut Kivenmaa lisää, että hyvä kirjoittaminen on lisääntynyt ja journalismiin on tullut railakasta ja rohkeaa otetta. Hän nostaa hattua myös Demokraatin uudelle aikakauslehdelle.

– Se on minusta sekä ulkonäöltään että sisällöltään raikas ja uudistaa mielikuvan poliittisesta lehdestä ilman, että menee hömpäksi.

Minna Hotokka