Jos heitä ei olisi, sairaala seisahtuisi – monet ammattiryhmät tekevät työtään piilossa katseilta

Raaseporin sairaalan kellarikerroksessa Tammisaaressa käy melkoinen vilske. Yhdessä huoneessa on kuitenkin aivan hiljaista – lukuun ottamatta näppäimistön rapinaa. Kati Lang ja muut tekstinkäsittelijät purkavat täällä kuulokkeet korvillaan lääkäreiden saneluja.

–  Tänä aamuna meillä oli noin 4 000 tekstiä odottamassa. Se on aika vähän. Kun10 000:n raja lähestyy, niin silloin niitä on paljon, Lang kertoo.

Tekstinkäsittelijät purkavat muun muassa potilaskäyntisaneluja, päivystyksen lausuntoja ja leikkauskertomuksia. Mukana on myös lähetteitä, todistuksia ja muita asiakirjoja.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä työskentelee noin 350 tekstinkäsittelijää, ja työtä tehdään kolmessa vuorossa – vuorokauden ympäri, pyhänä ja arkena. Työ ei ole sidottu tiettyyn paikkaan, vaan sanelutehtäviä tulee sairaanhoitopiirin eri sairaaloista, ja monet tekstinkäsittelijät työskentelevät kotoa käsin.

Kati Lang työtovereineen sanoo jokaisen potilaskäynnin olevan ainutlaatuinen, minkä ansiosta työ on vaihtelevaa. Lääketieteen terminologia käy vähitellen tutuksi, mutta joskus on vaikea saada selvää lääkärien puheesta.

–  Tarkkuus on tärkeää, ja käytämme apuna Googlea sekä erilaisia sähköisiä sanakirjoja ja käsikirjoja. Jos ei ole kuullut kunnolla, mitä lääkäri sanoo tai jos epäilee virhettä, voi liitää mukaan viestin ja pyytää lääkäriä tai osastoa tarkastamaan tekstin.

Kirurgian osastolla riittää vilskettä

Tekstinkäsittelijöiden työhuoneen rauhasta ei ole tietoakaan kirurgian osastolla. Nina Kiviniemi työskentelee siellä osastonsihteerinä.

– Meidän osastollomme tulee ne potilaat, jotka ovat käyneet läpi esimerkiksi sappi- ja umpisuolileikkauksia. Osastollemme tulee myös potilaita päivystyksestä, esimerkiksi traumapotilaita, ja tietenkin potilaita muista sairaaloista, Kiviniemi kertoo.

Hän kertoo osastonsihteerin työtehtävien olevan erittäin monipuolisia.

– Varaamme tutkimusaikoja osastolla oleville potilaille. Kirjoitamme lähetteet ja järjestämme kuljetukset potilaille, jotka pitää siirtää toiseen sairaalaan. Vastaamme myös puhelimeen, kun omaiset, lääkärit, sairaanhoitajat ja entiset potilaat soittavat.

Nina Kiviniemen lisäksi osastolla on toinenkin sihteeri. Toinen heistä on aamuvuorossa, toinen iltavuorossa. Kiviniemi on ollut sairaalan palveluksessa vuodesta 2016 ja viihtyy hyvin. Aiemmin hän työskenteli sihteerinä eri yrityksissä Salossa.

– Kollegani on työskennellyt täällä kolmekymmentä vuotta, joten voin milloin tahansa kysyä häneltä neuvoa. Myös yhteistyö lääkäreiden ja hoitajien kanssa toimii hienosti – ja lisäksi minulla on hyvä esimies.

Hyvin öljytty logistiikkakoneisto

Logistiikkatyöntekijä Mikael Lindroos asettelee vaunuun kertakäyttökäsineitä, muovimukeja ja muita tarvikkeita. Hän työskentelee hyllypalvelussa eli hän tarkastaa ja tarvittaessa täyttää osastojen hyllyt.

Sairaalalla ei ole omaa varastoa, vaan tavarat tilataan Vantaalta ja tuodaan sairaalaan kolmesti viikossa. Lääkkeet toimitetaan päivittäin Lohjalta ja pyykki kahdesti viikossa Keravalta.

– Meillä on aiempaa enemmän vastuuta, kun huolehdimme nykyään siitä, ettei osastoilta puutu mitään, Lindroos kertoo.

Hän ottaa työtovereidensa kanssa vastaan tavarat, lajittelee ja kuljettaa ne osastoille. Logistiikkatyöntekijät myös kuljettavat ruokavaunut osastoille.

Tarvitaan hyvin öljytty koneisto, jotta kaikki toimisi kitkatta, mutta Lindroosin mukaan jakeluhäiriöitä sattuu todella harvoin.

– Tavarat tulevat nykyään illalla. Ne ovat siis odottamassa, kun tulemme aamulla töihin.

Lounasaika alkaa olla lopuillaan sairaalaan ravintolassa, ja keittiöapulainen Anki Winberg ehtii istahtaa hetkeksi.

– Työ on todella vaihtelevaa. Olen välillä kahvilan puolella, välillä keittiössä – ja tykkään leipomisesta, hän sanoo.

Tänään Winberg tuli töihin seitsemäksi ja pani ensi töikseen taikinan nousemaan.

– Sitten kokosin tavarat, joita tarvitaan osastoilla. Kun puurotarjottimet tulivat takaisin, hoidin aamutiskin ja laitoin ruokasalin kuntoon. Nyt minun pitää hoitaa vielä yksi kahvitilaus. Sitten alan siivota pöytiä.

Työ on muuttunut paljon ja muutos jatkuu

Monet Raaseporin sairaalan työntekijät ovat palvelleet todella uskollisesti. Tekstinkäsittelijä Kati Lang, logistiikkatyöntekijä Mikael Lindroos ja keittiöapulainen Anki Winberg tulivat aikoinaan töihin sittemmin lakkautettuun Tammiharjun psykiatriseen sairaalaan, Lang yli 35 vuotta sitten, Winberg 30 vuotta sitten ja Lindroos 23 vuotta sitten.

Sinä aikana on tapahtunut monia muutoksia, ja toimintaa on keskitetty ja organisoitu uudelleen. Esimerkiksi ateriapalvelut oli ulkoistettu seitsemän vuoden ajan Sodexolle, mutta nyt ne ovat taas osa omaa toimintaa, josta vastaa HUS Tukipalvelut.

– Henkilökuntaa on vähemmän, mutta Tammiharjussa ruoka tehtiin usein alusta asti itse. Me muun muassa kuorimme perunat ja perkasimme silakat itse. Nykyään suurempi osa ruoasta tulee alihankkijoilta, Anki Winberg sanoo.

Kati Lang työskenteli aiemmin myös osastonsihteerinä, mutta kun tekstinkäsittely keskitettiin, hän alkoi kirjoittaa kokopäivätoimisesti. Hän viihtyy työssään.

– Sitä tekee asian kerrallaan, ja kun työpäivä päättyy, joku toinen jatkaa siitä, Lang sanoo.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri on ottamassa vaiheittain käyttöön uutta Apotti-potilastietojärjestelmää. Apottiin sisältyy myös äänentunnistusohjelma, joka voi purkaa sanelut automaattisesti. Tekstinkäsittelijöiden tehtävänä on sen jälkeen tekstin toimittaminen eikä kirjoittaminen. Mutta koska ohjelma ottaa mukaan myös virheet ja muminat, kokeneiden tekstinkäsittelijöiden on toistaiseksi nopeampaa purkaa sanelut itse kuin toimittaa automaattisesti purettuja saneluja.

Ann-Christin Wikholm työskentelee sairaalassa palveluohjaajana, eli hän muun muassa ohjaa laitoshuoltajia, seuraa laatua ja edustaa laitoshuoltajia eri työryhmissä. Wikholm aloitti laitoshuoltajana vuonna 2000, ja kymmenen viime vuotta hän on toiminut palveluohjaajana.

– Ennen sanottiin, että oli ”pakko” ruveta siivoojaksi. Nyt ammattiin kouluttaudutaan ja työpaikassa pysytään, Wikholm sanoo. Hän tähdentää siivouksen ja hygienian olevan erityisen tärkeää juuri sairaalassa.

Wikholm toteaa monien sairaalassa kävijöiden kääntyvän laitoshuoltajien puoleen, kun heillä on jotain kysyttävää.

– Sen me kerrommekin työntekijöillemme heti alussa. Heidän on tiedettävä kaikki mahdollinen tästä sairaalasta.

Pienelle sairaalalle yhteistyö on tärkeää

Göran Sjöstedt on Länsi-Uudenmaan sairaalayhdistys JHL:n puheenjohtaja ja HUS Tukipalvelujen laitoshuoltajien pääluottamusmies. Hän siis edustaa koko Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin laitoshuoltajia.

– Meillä on yli 2 000 laitoshuoltajaa ja valtavan suuri alue, joten on vaikea saada tieto kulkemaan kaikille. Sen vuoksi pidämme yhteyttä sairaalan omien JHL-yhdistysten kautta, Sjöstedt sanoo ja kertoo myös kiertävänsä säännöllisesti eri sairaaloissa.

Tarja Ekberg on Raaseporin sairaalan JHL:läisten pääluottamusmies. Hänen mielestään yhteistyö sairaalan johdon kanssa sujuu hyvin.

– Säästötoimien yhteydessä ohjeet ovat tulleet Helsingistä, ja silloin sairaalan henkilöstö ja työnantaja ovat olleet samalla puolella.

Pienen sairaalan jatkon kannalta on tärkeää tehdä yhteistyötä Raaseporin kaupungin ja muiden Länsi-Uudenmaan kuntien kanssa. Potilaita on oltava riittävästi, ja sairaalan on pystyttävä houkuttamaan lääkäreitä ja muuta henkilöstöä.

– Sairaalan toiminta edellyttää tietyn suuruista henkilökuntaa. Minua huolestuttaa se, miten sairaanhoitopiiri laskee kannattavuuden. Siihen me emme pysty vaikuttamaan, Ekberg sanoo.

Jonny Smeds