ILO:n pääkonttori Genevessä. Kuva: BiiJii / Creative Commons (CC BY-SA 3.0)
SAK vaatii hallituksen toimia häirinnän ja väkivallan lopettamiseksi työelämässä
SAK on huolissaan, että häirintä ja väkivalta sekä niiden uhka ovat lisääntyneet suomalaisessa työelämässä. Nyt olisi aika saada neuvoteltua kansainvälinen sopimus, jotta asiaan voidaan puuttua tehokkaammin.
Häirinnän ja väkivallan tekomuodot ovat moninaisia: ne ulottuvat vaikeasti todennettavasta häirinnästä ja syrjinnästä aseellisiin ja muihin työntekijän henkeä ja terveyttä uhkaaviin hyökkäyksiin. Kuka tahansa voi joutua työssään häirinnän ja väkivallan kohteeksi.
– Vaikka häirinnällä ja väkivallalla työelämässä on tuhoisat seuraukset yksilöille, yrityksille, taloudelle ja koko yhteiskunnalle, niiden aiheuttamaan haitalliseen kuormitukseen ei ole reagoitu riittävästi eikä nykyiset työturvallisuutta koskevat normistot suojaa riittävästi työntekijöitä näiltä työn vaaroilta, SAK:n lakimies Paula Ilveskivi toteaa.
SAK onkin tyytyväinen, että asia on YK:n alaisen Kansainvälisen työjärjestön (ILO) kesän 2018 ja 2019 työkonferenssien asialistalla. Tavoitteena on saada aikaan uusi häirintää ja väkivaltaa koskeva sopimus ja sitä täydentävä suositus.
– Ongelman kitkemiseksi ei ole tällä hetkellä sellaista kansainvälisperäistä oikeudellista sääntelyä, jossa työelämässä tapahtuva häirintä ja väkivalta sekä sen soveltamisala määriteltäisiin.
SAK odottaa Suomen hallitukselta aktiivisia toimia, jotta ILO:n työkonferenssissa saadaan aikaan sopimus, joka tukee työntekijöiden oikeutta suojeluun häirinnältä ja väkivallalta.
– Häirintää ja väkivaltaa koskeva kansainvälinen sopimus on tärkeä, jotta viimeinkin saataisiin kehitettyä normistoa työntekijöiden suojelemiseksi häirinnältä ja väkivallalta työelämässä. Näin edistettäisiin myös säällisen työn periaatteiden toteutumista maailmanlaajuisesti ja vaikutukset eivät rajoittuisi pelkästään työntekijöihin.
SAK muistuttaa, että Suomessa häirinnän ja väkivallan ennaltaehkäisyä, asianmukaisia suojautumiskeinoja, tilanteiden jälkihoitoa ja raportointia sekä uhrien oikeusturvaa koskevan lainsäädännön kehittäminen on kaatunut kerta toisensa jälkeen.
– Yritykset saada Suomessa yksityiskohtaisempaa sääntelyä työelämän häirinnän ja väkivallan kitkemiseksi ovat kariutuneet työnantajien vastustukseen, eikä hallituksellakaan ole ollut tahtoa viedä asiaa eteenpäin säädöstasolle.