Pitääkö palkalla tulla toimeen?

Tilastokeskuksen mukaan suomalaisten palkkakeskiarvo on hyvän matkaa yli 3 000 euron.

Keskiarvot eivät tunnetusti ole kovinkaan hyvä tapa vertailla palkkoja: asiantuntijatehtävien huippupalkat nostavat keskiarvoa. Mediaani on parempi laskutapa, mutta silloinkin kokopäivätyössä olevien osalta kokonaisansiot sijoittuvat noin 2 900 euroon. Pohjoismaisessa vertailussa Suomi jää Islannin kanssa tässäkin hännille.

Palkoista puhuminen saattaa olla suomalaisille tabu, mutta keskustelu palkoista ryöpsähtää kuitenkin tasaisin väliajoin esiin. Hyvässä muistissa on esimerkiksi julkisessa keskustelussa elämään jäänyt tokaisu ”kuka muka tienaa alle 2 600 euroa?”. No, aika moni.

Suomenkin allekirjoittaman Euroopan sosiaalisen peruskirjan mukaan palkka on kohtuullinen ja elämiseen riittävä, kun alin maksettava palkka on verojen jälkeen vähintään 60 prosenttia maan nettokeskipalkasta. Suomessa se tarkoittaa noin 1 700:aa euroa.

SAK:n edustajakokous paalutti kaudelle 2011–2016 tavoitteen alimpien taulukkopalkkojen nostamisesta vähintään 1 800 euroon. Keskusjärjestön silloinen puheenjohtaja Lauri Lyly kommentoi tavoitteita kesällä 2011.

– Työstä on maksettava toimeentulon turvaava palkka. SAK:n tavoitteena on vahvistaa työehtosopimusten antamaa minimiturvaa, Lyly sanoi.

Mikä on tilanne kuusi vuotta myöhemmin?

Pikainen katsaus voimassa oleviin työehtosopimuksiin osoittaa, ettei tavoitteeseen ihan vielä ole päästy.

Kunnallinen yleinen virka- ja työehtosopimus määrittää täyttä työaikaa tekevän henkilön säännöllisen työajan vähimmäispalkaksi kuukaudessa luontoisetuineen 1 570 euroa.

Palvelualoilla työehtosopimusten alimmat taulukkopalkat lähtevät usein noin 1 600 eurosta. Esimerkiksi kaupan työntekijöille pääkaupunkiseudun ulkopuolella lähtöpalkka on 1 626 euroa. Kiinteistöpalvelualalla liikutaan samoissa summissa. Harjoittelijoiden aloituspalkat ovat tietysti tätäkin pienempiä.

Moraalisesti arveluttavaa

SAK:n työehtoasiantuntija Ismo Kokko pitää tärkeänä, että matalimpia palkkoja nostettaisiin.

– Alimpien taulukkopalkkojen nostaminen 1 800 euroon on hyvä ja kannatettava tavoite, Kokko sanoo.

Tällä hetkellä naisvaltaisille palvelusektorille painottuvaa matalapalkkaongelmaa Kokko lähestyy moraalis-filosofisesta näkökulmasta.

– Kysyisin, mikä on oikein? Palkkatyön on mahdollistettava eläminen. Aikaisemmin ajatus, että yhdestä työstä saatavalla palkalla pitää elää, on ollut itsestäänselvyys, mutta enää se ei ole. Tänä päivänä paine alipalkattuun tai jopa palkattomaan työhön kasvaa koko ajan.

Kokko painottaa, että palkkatyöhön kuuluu ajatus vastikkeesta.

– En kyllä allekirjoita ajatusta, että pitäisi mennä kahdeksaksi tunniksi jonkun toisen johdon ja valvonnan alle saamatta siitä toimeentuloa. Tai miksi yritysten palkkakustannukset pitäisi siirtää valtion maksettavaksi verovaroista. Mikä on todennäköisyys, että yritys voisi maksattaa valtiolla vaikka sähkölaskunsa, Kokko kysyy.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa palkkatyököyhyys lisääntyi jo 1980-luvulla. Saksassa taas tällä hetkellä noin 12 prosenttia työvoimasta tekee ns. ”minijobeja” eli minityötä. Minityö tarkoittaa työpaikkaa, jossa voi ansaita sosiaaliturvan tai muun työtulon päälle muutamia satoja euroa kuukaudessa verottomana. Työnantaja vastaa työsuhteen sosiaalimaksuista.

– Se, että jossain päin maailmaa on käytössä järjestely, joka rakentuu sille ettei työllä elä, vaan se on kustannettava verovaroista, ei ole mikään argumentti sen puolesta, että täällä olisi syytä hakeutua samalle linjalle, Kokko tiivistää näkemyksensä.

Tätä kutsutaan kilpajuoksuksi kohti pohjaa.

Yrityksillä olisi varaa maksaa palkkaa – mutta yhteiskunta maksaa viulut

Palvelualojen ammattiliitto PAM julkaisi keväällä 2017 selvityksen, jossa porauduttiin matalapalkkaongelmaan. Tutkimuksessa paljastui, että kaupan alalla työskentelevät nostivat 30 miljoonaa euroa sosiaalietuuksia. Samaan aikaan alan yritysten nettovoitot nousivat yli 330 miljoonaan.

Matalapalkkatutkimuksen koostanut Niina Tanner toteaa, etteivät palkankorotukset suoranaisesti yrityksiä horjuttaisi.

– Voitot eivät pienenisi edes kymmenesosalla, Tanner sanoo.

Ongelma ei koske pelkästään kaupan alaa. Vuonna 2015 Suomessa maksettiin noin 400 miljoonaa euroa tulonsiirtoina, joilla kompensoitiin työssäkäyvien ihmisten matalaa tulotasoa. Noin puolet summasta koostui sovitellusta työttömyyspäivärahasta ja puolet asumisen tuista ja toimeentulotuesta.

Osa-aikatyön ongelmat

Palvelualoilla ongelmat johtuvat paitsi verraten pienistä palkoista myös osa-aikatyöstä – eikä usein niinkään vapaaehtoisesta sellaisesta.

PAM:in tutkimuspäällikkö Antti Veirto pitää kehitystä huolestuttavana.

– Työttömyyskassasta soviteltua päivärahaa saavien osuus ei ole laskussa. Se kertoo siitä, että osa-aikatyö on lisääntynyt ja laadukkaammat työsuhteet korvautuvat osa-aikaisuudella.

Asumiskustannukset syövät yhä suuremman osan tuloista varsinkin suuremmissa kaupungeissa.

– Se ei suinkaan mene niin, että keski- ja mediaaniansiot olisivat kalleimmilla seuduilla korkeammat. Palkat eivät tunnu liukuvan, Veirto sanoo.

Veirton mukaan valitettavan usein maksettavat palkat näyttävät pyrkivän siihen alhaisimpaan mahdolliseen, jopa työvoiman saatavuuden kustannuksella.

– Yhteiskunnassa näyttää olevan haluja maksaa pienintä mahdollista palkkaa. Herääkin kysymys, mille tasolle palkat asettuisivat ilman edes nykyisenkaltaista säätelyä?

Johannes Waris