Työelämä haastaa koulun

Millainen on auto, jolle autoasentajaopiskelijat saavat tehdä mitä tahansa? Koululle tullessaan se oli ihan tavallinen Ford Fiesta vuosimallia 2010. Jos opiskelija Kalle Saleva saisi päättää, auto olisi nyt niin kirkkaan oranssi, että silmiin sattuisi.

Päätökset tehdään kuitenkin yhdessä, joten väritys on maltillisempi. Hillityksi sitä ei kuitenkaan voi kutsua: metallinhohtoinen oranssi vaihtuu liukuen punaiseen ja keltaiseen. Vanteet helmeilevät violetteina.

Konepeltiin on tehty kolme reikää, jotka toimivat tuuletusaukkoina turboahtimelle. Ikkunat on tummennettu. Moottorissa on reilusti lisää tehoja. Auton sisusta on purettu kokonaan, etupenkkien tilalla on syvät ja kovat istuimet. Turvavyöt ovat punakeltaiset.

Tällä autolla ei ajeta tavallista kaupunkiajoa. Auto on Tampereen seudun ammattiopiston autoasentajien oma projekti. Viime lukuvuosi huipentui ajoradalle, jossa Fiestaa testattiin. Seuraavaksi autoon rakennetaan turvakaaret. Jousitusta voisi parantaa, samoin jarruja.

 Työelämän tarpeet muuttuvat

On ensimmäinen kouluviikko, ja toisen vuoden opiskelijoilla on vapaapäivä. He ovat silti tulleet koululle oleilemaan ja kunnostamaan omia autojaan. Opettaja Tapio Hanhilammi kertoo, että Fiestan avulla nuorille opetetaan projektityöskentelyä ja yhteistyötä. Nuoret suunnittelevat ja toteuttavat auton muutokset yhdessä.

– Oikeastaan opiskelijoiden pitäisi saada könttä rahaa käytettäväksi miten haluavat. Kaupungilta ei kuitenkaan varoja niin vain heru, Hanhilammi harmittelee.

Auton vieressä on asiakaspalvelutiski, jossa harjoitellaan tilausten vastaanottamista.

– Työnantajat haluavat asentajan hoitavan koko ketjun alusta loppuun: ajanvarauksen, myynnin, huollon ja auton luovutuksen.

Hanhilammi on kehittänyt aktiivisesti opetusta työnsä ohella. Hänen mukaansa tarpeita tulee kahdelta suunnalta: autoalan työnantajilta ja pedagogiikasta.

Ammattikoulutuksen haasteena on pidetty työelämän tarpeisiin vastaamista. Monet alat elävät murrosta ja työntekijöiltä vaaditaan uudenlaista osaamista. Myös tutkintoihin kohdistuu muutospaineita. Opintoihin on toivottu muun muassa lisää valinnanvapauksia ja yksilöllisyyttä.

Ammattikoulun vetovoima kasvussa

Ennen opiskelua on kouluun kuitenkin päästävä sisään. Opiskelija Kalle Salevalla on jo tutkinto catering-alalta. Hän lähti autoasentajaksi harrastusmielessä, mutta opinnot veivät mukanaan. Nyt tavoitteena on autoalan opettajan työ.

Aluksi Saleva suunnitteli käyvänsä lukion ammattikoulun rinnalla.

– En mennyt ensimmäisellekään tunnille. Lukeminen ei ole minun juttuni, hän kertoo.

Saleva ei ole ajatustensa kanssa yksin. Opetus- ja kulttuuriministeriön ja Skills Finlandin teettämän tutkimuksen mukaan ammatillinen koulutus kiinnostaa nuoria, jotka tietävät toiveammattinsa ja haluavat käytännönläheistä työtä. Koulusta valmistuu suoraan ammattiin ja nopeasti töihin. Koulutukselle on myös tilausta, sillä käytännön tekijöitä tarvitaan. Pitkäkään akateeminen koulutus kun ei enää takaa työtä.

Ammatillisen koulutuksen vetovoima on kasvanut 2000-luvulla. Hakijamäärät ovat lisääntyneet ja keskiarvorajat nousseet. Ammattikoulu nähdään yhä enemmän vaihtoehtona myös ”hyville oppilaille”. Aiempaa harvempi opiskelee siellä siksi, ettei muuta mahdollisuutta ole. Silti vanhat ennakkoasenteet elävät etenkin vanhemmissa ikäpolvissa.

Tänä syksynä opiskelijat valitaan ensimmäistä kertaa siten, että ilman koulutuspaikkaa olevat otetaan ensin. Taustalla on nuorisotakuu, joka takaa jokaiselle peruskoulun päättäneelle jatkomahdollisuuden koulutuksessa tai työssä.

Myös koulutuspaikkojen määriä muutetaan lähivuosina. Paikkoja lisätään muun muassa Uudellamaalla ja Oulussa, joissa nuoria on eniten. Paikkoja karsitaan seuduilla, joilla nuorten määrä vähenee.

 Blogi, iPad ja Facebook

Autohallin vieressä on ikkunaton huone, joka näyttää huoltamon taukotilalta. Huoneessa on raidallinen vanha sohva, jääkaappi, mikro ja tavaroita siellä täällä. Seinällä riippuvassa taulussa kuvataan autonkorjausprosessi alusta loppuun. Opettaja Tapio Hanhilammi kaavailee huoneesta uudenlaista tilaa teoriaopetukselle.

– Seinällä olisi iso virtuaalinäyttö, lattialla sohvia ja säkkituoleja. Opettaja istuisi oppilaiden seassa.

Saleva on samaa mieltä: se olisi motivoivampaa kuin luokassa istuminen niin, että opettaja vain näyttää taululta.

Hanhilammi haluaa opettaa nuoria rennosti ja nykyajan tekniikkaa käyttäen. Luokalla on muun muassa oma Facebook-yhteisö. Sen sijaan, että nuoret kirjoittaisivat perinteisiä oppimispäiväkirjoja, he pitävät blogia. Jokaisella on iPad, jolla he lataavat kuvia ja videoita verkkoon.

Opiskelijat voivat mainita blogin ansioluettelossaan. Näin työnantajat saavat tietää, mitä koulussa on opittu. Salevan Autoamiksen elämää -blogilla on noin 2 800 lukijaa. Hänen luokkatoverinsa Sous la Voiture -blogilla on latauksia yhteensä jopa 21 000.

– Blogi innostaa kirjoittamaan, kun tiedän muiden lukevan sitä. Lisäksi nykytekniikka on autohuollossa kohta arkipäivää. Auton huoltokirja on tulevaisuudessa iPadissa, Saleva visioi.

Tapio Hanhilammi ihmettelee kouluja, jotka kieltävät oppilaita tuomasta kännyköitä luokkiin.

– Eikö ole jo aika lopettaa kiellot ja antaa nuorille vapauksia?

Kalle Salevalla on viikossa kaksi vapaapäivää, koska hän saa osan opinnoista hyväksytettyä aikaisemman tutkintonsa perusteella. Vapaapäivinään Saleva haluaisi käydä opettajan työhön valmistavia kursseja. Hänen mielestään vapaavalintaisia aineita voisi sisältyä tutkintoon nykyistä enemmän.

Nuori on yksilö

Hanhilammin mukaan opetuksen kehittämistä hidastaa raskas byrokratiakoneisto. Jos opettaja haluaa kehittää työtään, hänellä kuluu loputtomasti aikaa papereiden pyörittämiseen.

– Hallinnon pitäisi tukea opettajaa, ei hankaloittaa kehittämistyötä.

Hänen mielestään opetuksessa tärkeintä on kohdata nuori yksilönä ja tehdä hänestä yhteiskuntakelpoinen. Toissijaista on, miten moottori prikulleen toimii.

– Joskus mennään liikaa tekniikka edellä. Ei mietitä, miten nuoret oppisivat parhaiten tai miten heidän olisi kiva tulla kouluun.

Salevan ja Hanhilammin mukaan koulukiusaaminen ja syrjäytymisvaarassa olevat oppilaat hankaloittavat opiskelua. Opettajilla ei aina ole eväitä puuttua ongelmiin. Erityishuomiota vaativa opiskelija kuormittaa koko luokkaa, kun opetuksen on edettävä heikoimman ehdoilla.

Harjoittelupaikasta usein työpaikka

Opintojen tarkoitus on valmistaa työelämään. Kuinka ammattikoulujen opiskelijat siis työllistyvät? Rahkeet duuniin -tutkimuksen mukaan vuonna 2008 valmistuneista enemmistö teki koulutustaan vastaavaa työtä vuonna 2012. Jopa neljännes ei kuitenkaan voinut hyödyntää koulussa oppimiaan taitoja. Erityisesti kulttuurialalla oman alan töitä oli vaikea saada.

Valmistuneet olivat pääosin tyytyväisiä koulutukseensa. Tyytyväisimpiä olivat sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalta valmistuneet. Tyytymättömiä oli eniten luonnonvara- ja ympäristöalalla sekä luonnontieteissä.

Tärkeimpänä tutkinnon antamana valmiutena pidettiin käytännön ammattitaitoa. Samalla muun muassa erityisosaamisen ja työelämätaitojen opetusta kaivattiin lisää.

Ammattikoululaisten työssäoppimisjaksot ovat tärkeä väylä töihin. Runsas 40 prosenttia vastaajista oli työllistynyt myöhemmin harjoittelupaikkaansa. Jopa 80 prosenttia näki harjoittelun kehittäneen työelämässä tarvittavia taitoja.

Opettaja Hanhilammi muistuttaa, että harjoittelussa vasta opetellaan työntekoa.

– Ohjauksen taso vaihtelee. Pieni osa saattaa käyttää nuorta hyväksi, jolloin hän vaihtaa ensimmäiset viikot auton renkaita. Tähän kyllä koulu puuttuu.

Kalle Saleva ei ole vielä tehnyt alansa töitä, mutta opinnoissa motivoivinta on ollut Ford Fiestan tuunaaminen. Kun luokka kävi ajoradalla lukukauden päätteeksi, he jo odottivat pääsevänsä syksyllä muokkaamaan autoa lisää.

Katariina Harju