Köyhyys ruokkii lapsikauppaa Intiassa

 Intialainen Abishek Ganesh on iloinen seitsemänvuotias poika, joka myy pikkusuolaista delhiläisessä puistossa aamuvarhaisesta iltamyöhään. Poika ansaitsee noin 200 rupiaa päivässä, eli alle kolme euroa.

– Melkein koko palkka menee äidille, koska hän on sairas eikä pysty käymään töissä, Abishek kertoo.

Kysyttäessä koulunkäynnistä, poika kohauttaa olkapäitään.

Abishekin kaltaisia tarinoita on Intiassa miljoonia.

Yleinen tapa, etenkin korkean työttömyyden maaseutualueilla, on myydä lapsi kertamaksua vastaan paikalliselle rekrytoijalle eli välittäjälle, joka sitten hoitaa lapsen eteenpäin töihin. Lapsen vähäinen palkka maksetaan suoraan vanhemmille.

Lapsen ”keskihinta” on 15-200 euroa

Lapsesta saatu “keskihinta” vaihtelee 15 euron ja 200 euron välillä, riippuen lapsen kunnosta, iästä, asuinpaikasta tai mihin työhön lasta tullaan käyttämään.

Pelkät luvut pysähdyttävät. Intiassa vanhemmat myyvät töihin vuosittain arviolta 200 000 lasta. Joskus lapsia myös varastetaan köyhiltä perheiltä, jotka nukkuvat kadulla.

Lapsia ostetaan ammattimaisesti etenkin vaateteollisuudelle, rakennusalalle sekä kemikaaleja käyttävälle nahka-alalle.

– Eniten lapsia päätyy teollisuuteen, koska valvonta on heikkoa ja lasten osto ammattimaisesti järjestettyä, sanoo ohjelmanjohtaja Chandan Kumar kansalaisjärjestö ActionAidistä.

Lapsikauppa on kannattava bisnes

Intialainen lastensuojelujärjestö Bachpan Bachao Andolan kertoo lapsien rekrytoinnin muuttuneen yhä ammattimaisemmaksi. Järjestö on tehnyt tehtaisiin rekrytoitujen lasten pelastusoperaatioita jo vuosikymmeniä.

– Ostosta on muodostunut liiketoimintaa, jota pyörittävät rikollisjärjestöt. Yritykset, jotka ostavat lapsia töihin tietävät kyllä rikkovansa lakia, mutta he eivät välitä säännöistä vaan voitoista. Lapset ovat halpaa työvoimaa, kertoo järjestön johtaja Ramesh Gupta.

Useimmiten lapset kuljetetaan heti kaupan jälkeen toiseen osavaltioon siltä varalta, että vanhemmat tulevat katumapäälle ja haluavat purkaa kaupan. Lasten siirtoa eri paikkakunnalle helpottaa koko maan kattavan kadonneiden lasten hälytysjärjestelmän puuttuminen.

Pojasta saa tyttöä paremman hinnan

Pojasta saa usein paremman hinnan kuin tytöstä koska pojat jaksavat tehdä töitä pidempään. Monet perheet myyvät vanhimmat poikalapsensa tehtaisiin tai maatöihin.

Tyttölapsia myydään vanhemmille miehille naimisiin, prostituoiduksi tai kotiavuksi. YK:n mukaan Intian kotiapulaisista melkein puolet on alle 15-vuotiaita ja noin 70 prosenttia tyttöjä.

Lapsityöläisten määrästä on olemassa vain arveluja. Hallituksen virallisten lukujen mukaan maassa on noin 12 miljoona työssäkäyvää lasta, mutta kansalaisjärjestöt arvelevat luvun olevan vähintäänkin viisikertainen.

Lapsityövoimaa pidetään Intiassa yleisesti hyväksyttävänä käytäntönä ja lapsen työnteko nähdään yhtenä osana perheen toimeentuloa.

Intiassa pysyvä työpaikka on lottovoitto. Työsopimuksia ei juuri ole, eikä sosiaaliturvaakaan. Lomia ei ole, ei ainakaan maksettuja sellaisia. Työläisten oikeudet ovat etenkin intialaisissa yrityksissä heikot, ja lapsilla sitäkin huonommat.

Palkkataso on erittäin alhainen. Kansalliseksi minipalkaksi on ehdotettu noin 5000 rupiaa eli noin 60 euroa kuukaudessa, mutta siitäkään ei ole päästy yhteisymmärrykseen.

Alihankkijat peittelevät lapsityön käyttöä

Pohjoismaiset yritykset Intiassa tunnetaan läpinäkyvistä käytännöistään.

Tunnetuimpia suomalaisia lapsityövoimatapauksia Etelä-Aasiassa on paperinvalmistaja Stora Enson tapaus, joka paljastui aiemmin tänä vuonna. Lapset oli valjastettu jätepaperin keräykseen ja lajitteluun yhtiön pakistanilaiselle alihankkijalle ilman, että pääkonttori tiesi käytännöstä.

Monet muutkin Intiassa toimivat suomalaiset yritykset luultavasti työllistävät lapsia, osa tietämättään.

– Alihankkijat osaavat peittää jälkensä tehokkaasti. Lapsia siirretään tehtaasta toiseen tai piilotetaan tarkastusten ajaksi, sanoo Chandar Kumar.

Todellisuudessa tilannetta on vaikea, ellei mahdoton valvoa juuri laajalle levinneen alihankkijaverkoston takia. Etelä-Aasiassa työvoima on halpaa ja monet ulkoistavat likaiset työt alihankkijoille.

Stora Ensokin myönsi, että se ei pysty täysin valvomaan lapsityövoiman käyttöä Pakistanissa.

– Kun päästään toimitusketjun loppuun, monen portaan päässä yhteisyrityksestämme voi olla yhtenä päivänä nolla lasta töissä ja sitten seuraavana päivänä viisi lasta töissä, kommentoi Stora Enson Suomen-maajohtaja Lauri Peltola Helsingin Sanomissa.

Laki kieltää lasten työnteon

Ihmiskauppaa on yritetty rajoittaa useita kertoja Intiassa, mutta heikoin tuloksin. Lasten työnteon kieltävä laki tuli voimaan vuonna 1986. Lain tulkinta on kuitenkin häilyvää ja tuomiot harvinaisia. Kuviossa on usein mukana myös paikallinen poliisi, jolle lasten ostajat maksavat suojelurahaa, jotta lasten siirto sujuu ongelmitta.

Kansalaisjärjestöjen mukaan yrityksien on otettava vastuu lapsityövoiman eliminoinnista.

– Yhtiöiden pitää varmistaa, että koko sen tuotanto- ja toimitusketjussa ei ole lapsityövoimaa. Kansainvälisellä tasolla on olemassa erilaisia sertifiointeja tuontituotteiden valmistuksessa. Ne osoittavat, että tuote on valmistettu ilman lapsityövoimaa, Chandar Kumar sanoo.

– Ulkomaisten yritysten olisi varmistettava, että ne vaativat todistusta myös tavarantoimittajilta ja alihankkijoilta, hän lisää.

Pia Heikkilä