Lauri Ihalainen SAK:n valtuuston kokouksessa Kiljavalla:Työnantajien osoitettava joustavuutta soveltamis-<br>neuvotteluissa (24.11.2000)

– Perusteet aikaansaada pidempiaikainen ja edustava tulosopimus ovat sekä talouspoliittiset että sopimuspoliittiset. On selvää, että nyt käsien ulottuvilla oleva tuloratkaisu tukee vahvan kasvun ja paranevan työllisyyden politiikkaa sekä rakentaa vakautta ja ennustettavuutta niin yrittäjien kuin palkansaajaperheidenkin elämään. Tämän ratkaisun tuella voidaan taittaa niska inflaation kiihtymiseltä ja varmistaa parempi ostovoiman kehitys palkansaajille kuin kertaakaan 1990-luvulla.

Ihalainen kuvasi neuvottelutulosta vastuunsa tuntevien työmarkkinaosapuolten sopimukseksi, joka täyttää myös Emu ajan talouspoliittiset vaatimukset.

– Meillä on hyvät edellytykset sille, että työllistämisaste saadaan nousemaan pitkäjänteisen talous- ja työmarkkinapolitiikan vaikutuksesta 70 prosenttiin vuoteen 2003 mennessä ja työttömyys painettua tuntuvasti vielä nykyisestä.

Ihalainen arvioi puheessaan, että SAK:n sisällä tulokierrokseen pystyttiin valmistautumaan poikkeuksellisen yhtenäisinä.

– Yksi syy tähän on se, että viime kevään liittokierros puhdisti ilmaa ja antoi mahdollisuuden hoitaa tärkeitä alakohtaisia asioita palkkarakenneuudistuksia, ulkopuolisen työvoiman käytön pelisääntöjä jne. SAK:laiset liitot käyttivät viime kevään siihen, mihin liittokierros on tarkoitettu – alakohtaisten ongelmien siivoamiseen pöydältä.

Ihalainen korosti, että neuvottelukierroksen tiukin vääntö käytiin ratkaisun solidaarisuusprofiilista. Hän piti neuvotteluun sisältyvän palkkaratkaisun muotoa pieni- ja keskituloisten kannalta tyydyttävänä. Kun sekalinjaiseen yleiskorotukseen ja tasa-arvoerään nivelletään hallituksen noin 11 miljardin pieni- ja keskituloiset huomioonottavat verokevennykset, palkansaajien ostovoima kasvaa palkankorotusten ja veronkevennysten yhteisvaikutuksesta vuonna 2001 yli 3 prosenttia ja vuonna 2002 noin 2 prosenttia.

– Oikeudenmukaisuutta on se, että SAK ei unohtanut työttömiä. Ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen tehdään työttömyysturvaan tasokorotus. Ahon hallituksen aikaansaama vääryys, työttömyysturvan ansioprosentin laskeminen 42 prosenttiin, korjataan nyt palauttamalla ansioprosentti takaisin 45 prosenttiin 1.3.2002.

Ihalainen painotti myös, että palkkaratkaisun ohella neuvottelutulokseen sisältyy tuhti laatupaketti.

– Neuvotteluihin lähdettäessä korostimme, että laadutonta tupoa ei kannata tehdä. Oma arvioni on, että neuvottelutuloksen laatupaketti oli mittavampi kuin kertaakaan 1990-luvun tuloratkaisuissa.

– On tärkeää todeta myös maan hallituksen panokset ja rakentava ote tuloratkaisun aikaansaamisessa. Veroratkaisu, indeksiehto ja tuki työelämän laatupaketille, olivat merkittäviä vastaantuloja hallituksen puolelta kuten myös se, että hallituskin halusi toimia konkreettisesti työttömien toimeentuloturvan parantamiseksi.

– Kysymys oli myös palkkapolitiikan suuresta linjasta eli solidaarisuusasteesta; Ajammeko yhdessä linjaa, jossa pienempiä palkkoja korotetaan markkamääräisesti emmekä ole suurituloisia suosivalla prosenttilinjalla. Akavan irtioton takana on pohjimmiltaan kapina siitä, että tulopolitiikka tuottaa liian solidaarista tulopolitiikkaa. Samanlaisia äänenpainoja olin kuulevinani myöskin työnantajien puolelta neuvottelupöydässä.

– Kaikilla neuvottelukierroksilla on omat erityispiirteensä. Akavan ulosjäänti neuvottelutuloksen allekirjoittajien joukosta oli harmillista. Tunnetusti palkkahaitari on Akavan sisällä muita palkansaajajärjestöjä leveämpi. Akavalaisessa ay-politiikassa ei ole liiemmälti solidaarisuuden ja matalapalkkaisuuden ongelmia ole tähän mennessä korostettu. Nyt syntyneessä keskustelussa onkin ennen muuta kysymys tyytymättömyydestä Akavan oman sopimuspolitiikan sisältöön kuin muiden järjestöjen toimista. Nyt esillä olleiden ja varmasti vaativaa työtä tekevien, naisvaltaisten alojen palkkapolitiikkaa olisi pitänyt hoitaa pitkäjänteisesti ja myös Akavalle tuloratkaisuista tulleita palkkapotteja näille aloille kohdentaen.

– Jos olisimme antaneet periksi jos tuloratkaisun olisi nyt annettu kaatua Akava-ongelmaan, olisimme joutuneet kysymään, tehdäänkö Suomessa enää ylipäätään tulopolitiikkaa. Olisimme joutuneet kysymään myös, tehdäänkö Suomessa enää solidaarista palkkapolitiikkaa?

– Nyt, liittojen sopimusneuvottelujen alettua, olen toivonut, että Akavan jäsenliitot voisivat vielä harkita neuvotteluihin mukaantuloa luonnollisesti neuvottelutuloksen puitteissa. Näin toimien ratkaisuun sisältyvä yleiskorotus, liittoerä ja tasa-arvoerä sekä laatupaketti ulottuisi myös akavalaisten matalapalkkaisiin ryhmiin.

– Joitakin merkkejä on saatu siitä, että ainakin osa Akavan jäsenliitoista olisi kiinnostunut palaamaan yhteisiin neuvottelupöytiin liittotason soveltamisneuvotteluissa. Hyvä näin; tämä vahvistaisi sopimuksen uskottavuutta ja kattavuutta.

Ihalainen kiitteli puheessaan yhteistyötä STTK:n kanssa neuvotteluihin valmistauduttaessa ja niiden aikana.

– Pidimme yhtä pienipalkkaisia ja naisia tukevan sopimuslinjan aikaansaamisessa. Uskon, että tämä yhteistyö antaa myönteisen mahdollisuuden myös tulevaisuuden edunvalvonnalliselle yhteistyölle.

– Neuvottelutuloksen muuttaminen tulopoliittiseksi sopimukseksi vuosille 2001 2002, edellyttää nyt onnistuneita liittotason soveltamisneuvotteluja. Työnantajien tulee nyt osoittaa peräänkuuluttamaansa joustavuutta, jotta liittotason ratkaisut saadaan joutuisasti aikaiseksi ja kykenemme 13. päivänä joulukuuta arvioimaan ratkaisun kattavuuden.