SAK:n Matti Huutola: Elinkeinoelämälle työntekijät vain välttämätön paha?
– Työelämän ja yhteiskunnallisen ilmapiirin muutos on johtamassa ihmisten yhä suurempaan epävarmuuteen ja turvattomuuteen. Työsuhteet pätkittyvät ja työpaikat sirpaloituvat. Työntekijöillä tuntuu usein olevan vain välinearvo. Työelämässä kilpaillaan toinen toistensa kanssa ja venytään perheen ja omien tarpeiden kustannuksella. Erityisen heikossa asemassa ovat usein työelämään tulevat nuoret ja etenkin nuoret naiset, totesi SAK:n hallituksen varapuheenjohtaja Matti Huutola lauantaina Kirkkopäivillä Oulussa.
– Kysymys on työelämän eettisistä arvoista: minkälaista vastuuta työnantajan on tunnettava työntekijöistään ja yhteiskunnasta? Onko nuorille tarjolla työsuhteita, joilla tullaan toimeen, kyetään kustantamaan jokapäiväinen elämä ja rakentamaan myös tulevaisuutta? Rakennetaanko hyvinvointia yhteiskuntavastuullisesti vai onko tärkeintä voittojen maksimointi omistajille ja sijoittajille? Valitettavana esimerkkinä tästä on elektroniikka teollisuudesta Perloksen ja makeisvalmistaja Leafin päätökset lopettaa kannattavat, muuta omistajien odotuksiin nähden riittämättömät toimintayksiköt Suomesta.
– Uudenlainen vastakkainasettelun ilmapiiri on näkynyt työnantajien puheissa jo jonkin aikaa. Näkyvimmän muodon koventunut linja on saanut paperiteollisuuden sopimusneuvotteluissa, jossa liitoista vahvimpiin kuuluva Paperiliitto on jo joutunut kääntymään muiden ammattiliittojen puoleen tukea saadakseen. Työnantajien paperiteollisuuteen julistama työsulku on lähtökohdiltaan ja mittakaavaltaan ennennäkemätön &#;8211 työnantajapuoli on valmis ottamaan kantaakseen miljardiluokan kustannukset saadakseen runnottua läpi haluamansa heikennykset työntekijöiden työehtoihin ja heikentääkseen ammattiyhdistysliikettä.
– Puheissaan työnantajat ovat pyrkineet lyömään kiilaa ay-liikkeen sisälle asettamalla vastakkain paperityöntekijät ja heikommat sopimusalat. Liitoissa on kuitenkin jo nähty, ettei kyse ole nyt ole pelkästään työnantajien sopimustavoitteiden vauhdittamisesta yhdellä sopimusalalla vaan periaatteellisemmasta pyrkimyksestä ay-liikkeen nujertamiseen.
– Paperiteollisuudessa meneillään oleva kriisi on tiivistänyt rivejä palkansaajaliikkeessä. Yhteinen uhka saa ajattelemaan omia etuja ja omaa asemaa työelämässä, ja sitä, kuinka vahvalla pohjalla ne lopulta ovat. Muistamaan, että ammattiliiton jäsenyys ei ole vain ammattiliitoilta saatavaa palvelua ja etuja vaan myös aktiivista osallisuutta.
– Vaikka suomalaiset edelleen kuuluvat ammattiliittoon, huolestuttavaa on se, että liittoon liitytään usein vasta silloin kun oma paikka työelämässä alkaa olla jo vakiintuneilla raiteilla. Yksinäisen kamppailun sijaan toivoisin esimerkiksi pätkätyöntekijöiden paitsi liittyvän ammattiliittoon, myös aktivoituvan ammattiliittojen jäseninä yhdessä toimimaan omien oikeuksiensa puolesta.
– Ammattiyhdistysliikkeellä ja kirkolla on yhteinen tavoite rakentaa oikeudenmukaisempaa ja vastuullisempaa yhteiskuntaa. Ay-liike ja kirkko ovat vuosien mittaan myös löytäneet toisensa monissa hankkeissa, työttömien soppatykeillä, hyvinvointiyhteiskuntaa puolustettaessa ja työssä kehitysyhteistyön puolesta. Toivoisin kirkon ja ay-liikkeen löytävän toisensa myös tässä koventuvassa ilmapiirissä ja työnantajien vyörytyksessä. Kirkko on työnantajan roolissa mukana työmarkkinoiden kolmikantayhteistyössä. Erityisen tärkeä tehtävä sekä kirkolla ja ay- liikkeellä on olla pienen ihmisen puolestapuhujana.
Lisätietoja