Jaana Hyvärinen aloitti ratsastusharrastuksen uudestaan vuosien tauon jälkeen.
Tallille ei mennä minuuttiaikataulun kanssa
Kun olen hevosen selässä, kaikki ajatukset työstä unohtuvat. Keskityn vain ratsastamiseen ja eläimen kanssa olemiseen, kertoo Jaana Hyvärinen.
Alun perin Jaanan sai ratsastuksen pariin isosisko. Yhdessä he omistivat hevosenkin neljän vuoden ajan. Hevonen kuitenkin loukkasi jalkansa niin pahasti, että se jouduttiin lopettamaan.
Jaanaa vetävät tallille hevoset sekä itse ratsastaminen, mutta myös halu oppia ja mukavat ihmiset.
Hyvärisen mukaan ratsastaja tarvitsee hippusen rohkeutta, mutta erityisesti herkkyyttä. Hevonen ei ole urheiluväline, vaan sen kanssa kommunikoidaan ja tehdään yhteistyötä. Tallille pitää varata aikaa, sillä hevoset hoidetaan ennen ja jälkeen ratsastuksen.
– Ratsastus ei ole mikään sulkapallopeli, jonka jälkeen voi heittää mailat kassiin. Kun on eläinten kanssa tekemisissä, minuuttiaikataulun voi unohtaa, Jaana sanoo.
Henni Laitinen