Suomen malli syntyi 1960-luvun alussa
SAK:n historia vuosilta 1956-1969, Sopimusyhteiskunnan synty II – Hajaannuksesta tulopolitiikkaan, valmistunut
Dosentti Tapio Bergholmin kaksiosainen tutkimushanke SAK:n vuosien 1944-1969 historiasta on valmistunut. Sopimusyhteiskunnan synty II – Hajaannuksesta tulopolitiikkaan käsittelee vuosia 1956-1969, jolloin työttömyysturvan muutos vuonna 1960, eläkelait vuonna 1961 ja ensimmäiset tulopoliittiset ratkaisut 1960-luvun lopulla loivat Suomen mallin. Se oli nelikantainen, koska valtiovallan, työnantajajärjestöjen ja ammattiyhdistysliikkeen ohella myös maataloustuottajien järjestöjen vaikutusvalta oli vahva.
Suomi koki vuosina 1956-1969 rajun yhteiskunnallisen, taloudellisen ja kulttuurisen murroksen. Työmarkkinat muuttuivat nopeasti. SAK:n lehdessä, Palkkatyöläisessä julkaistiin vuonna 1963 runsaasti moottorisahojen, henkilöautojen ja jääkaappien mainoksia, jotka kiteyttivät elinkeinorakenteen nopean muutoksen. Moottorisahan tulo vähensi dramaattisesti työvoiman tarvetta metsätöissä. Autoliikenteen kasvu lisäsi työntekijöiden ja nuorison liikkuvuutta. Elintaso nousi nopeasti.
Suomen työmarkkinakeskusjärjestöjen luottamuksellisten neuvottelujen ja sopimisen malli syntyi 1960-luvun alussa, kun ammattiyhdistysliikkeen hajaannus ja keskitetyt työehtosopimusratkaisut rakensivat puitteet Suomen Työnantajain Keskusliiton (STK) ja SAK:n yhteistyölle. Eduskunnan vasemmistoenemmistö vuosina 1958-1962 sai työnantajat etsimään sosiaalipoliittisissa uudistuksissa sopuratkaisuja ammattiyhdistysliikkeen kanssa.
Kummallinen parlamentaarinen tilanne vauhditti merkittäviä sosiaalisia uudistuksia. Maalaisliiton vähemmistöhallitukset joutuivat joustamaan vasemmistoenemmistöisen eduskunnan vaatimuksille. Sosialidemokraattien hajaannus ja joutuminen oppositioon vapauttivat SDP:n ja sos.dem. opposition hallitusvastuun kahleista. Huoli valtiontalouden tasapainosta ei rasittanut sosialidemokraatteja yhtä paljon kuin laajapohjaisiin hallituksiin osallistuttaessa. SKDL:n nousu eduskunnan suurimmaksi ryhmäksi loi muutospainetta. Näin aukesi tie suurille uudistuksille.
Aiempi tutkimus on usein korostanut sitä, että työeläkeratkaisut (TEL ja LEL) olivat osoitus Suomen työmarkkinasuhteiden laadullisesta muutoksesta. Viime vuosina kuva on muuttunut moni-ilmeisemmäksi. SAK, rinnakkaiskeskusjärjestö Suomen Ammattijärjestö (SAJ), näiden keskusjärjestöjen ammattiliitot ja vasemmistopuolueiden eduskuntaryhmät ajoivat työttömyysvakuutus-, työeläke-, sairasvakuutus-, samapalkkaisuus- ja työajanlyhennysuudistuksia, jotka kaikki toteutuivat.
Suomen tulopolitiikan kansainvälisessä vertailussa poikkeuksellinen pitkäikäisyys tekee sen synnystä kiehtovan. STK:n ja SAK:n väliset luottamukselliset neuvottelusuhteet vakiintuvat 1960-luvun alussa. Suomen työmarkkinamalli alkaa muuttua sopimusyhteiskunnaksi, kun devalvaatiokriisin tilapäisratkaisuksi kaavaillut tulopoliittiset ratkaisut tehtiin.
Sitkeä perinne tehdä tulopoliittisia kokonaisratkaisuja on vaikuttanut sekä ammattiyhdistysliikkeeseen, työnantajien keskusjärjestöihin, ammattiliittoihin että koko yhteiskuntaan. STK:n ja SAK:n välinen perusluottamus kehittyi vuosina 1960-1966 niin vankaksi, että suuret ratkaisut vuosina 1968 ja 1969 olivat mahdollisia. Paradoksaalisesti SAK:n asema yhteiskunnassa vahvistui, vaikka eheytysratkaisujen myötä sen valta suhteessa jäsenliittojen työehtosopimustoimintaan heikkeni.