Painaako painajaa huoli tulevaisuudesta?
Arvo lokakuu 2011
Painotalo Libriksen painossa koneet hurisevat lujaa. Huoneessa on neljä painokonetta. Ennen niitä oli seitsemän, ja koneet nimettiin Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen mukaan. Offsetpainaja Pauli Tolppanen oli aikaisemmin töissä sidontapuolella, mutta on jo muutaman vuoden työskennellyt päivittäin Timolla.
– Koneesta menee noin 10 000 arkkia läpi tunnissa, eli yhden arkin painaminen ei kestä kauan, Tolppanen kertoo.
Timolla painetaan muun muassa julisteita ja lehtien arkkeja. Vaikka lähes 15 metriä pitkä kone onkin automatisoitu, ei painaminen onnistuisi ilman ammattitaitoisten painajien käsityötä.
Tolppanen hoitaa painokonetta yhdessä kollegansa kanssa. Kaikki alkaa värimallista, josta vedoksia aletaan painaa. Värien täytyy osua juuri kohdilleen.
– Ihmisen silmä valehtelee, ja jokainen näkee värit eri tavalla. Sen takia käytämme konetta, joka mittaa värin laatua.
Luovaa työtä
Painokoneessa on kymmenen painoyksikköä, jotka mahdollistavat kaksipuolisen viisiväripainon yhdellä ajolla.
– Koneessa värit ja painolevyjä puhtaana pitävä kostutusvesi elävät koko ajan, tämä ei ole mikään kopiokone. Työ on luovaa, ja saan toteuttaa itseäni ja tuoda oman näkemykseni esiin, Tolppanen sanoo.
Toisaalta painajaa painaa huoli alan tulevaisuuden näkymistä.
– Sähköinen media valtaa meidänkin markkinoitamme, julkaisuja siirtyy verkkoon ja painettavaa on yhä vähemmän. Kilpailu vähenevistä rahoista on rajua. Uskon kuitenkin, että selviämme muuttuvassa maailmassa.
Työnsä jäljen näkee konkreettisesti, mutta joskus se voi olla hermoja raastavaa.
– Painajana olen itse vastuussa siitä, mitä paperille painetaan. Painovirheitä sattuu, mutta niistä ei saa hermostua.
Teksti: Michaela von Kügelgen
Kuva: Juuso Noronkoski
Juttu on julkaistu lokakuun 2011 Arvo-lehdessä Työ & kalu -juttusarjassa, jossa ihmetellään erilaisia työkaluja. Julkaisemme SAK:n nuortenlehti Arvon artikkeleja valikoidusti ja lyhennettyinä myös SAK:n verkkosivuilla.