– Täsmäkoulutusta, rahaa infrastruktuuriin, uudenlaista globalisaatiota, tasa-arvoa ja demokratiaa, siinä professori Jari Heinosen lääkkeet vähän koulutettujen miesten työllistämiseksi.
Mistä miehille töitä?
Viimeiset kaksi vuosikymmentä ovat olleet kovaa aikaa suomalaiselle työläismiehelle. Teollista ammattityötä ja erilaista matalan koulutustason suorittavaa työtä on kadonnut kymmenien tuhansien työpaikkojen verran joko alhaisemman palkkatason maihin tai olemattomiin.
– Teollisuudesta on kadonnut 90 000 työpaikkaa, maa- ja metsätaloudesta sekä kaivoksilta 35 000 sekä kuljetus- ja varastoaloilta 5 000 työpaikkaa. Kun näille raskaiden töiden miehille on syntynyt uusia työpaikkoja lähinnä vain rakennusalalle, on nettovaje noin 100 000 työpaikkaa, sanoo Jyväskylän yliopiston sosiaalityön professori Jari Heinonen.
Tampereen miespäivillä puhunut Heinonen toteaa, että osa näistä miehistä on löytänyt työtä muilta aloilta, työllistänyt itsensä yrittäjinä tai siirtynyt eläkkeelle, osa jäänyt pysyvästi työttömäksi.
– Erityisen kipeästi tämä koskee nuorta miespolvea, joka ei ole oikein päässyt kiinni työelämään. Tällä on suora seuraus syrjäytymiseen ja siihen liittyviin ongelmiin. Ja vaikka työtä ajoittain olisikin, vallitseva olotila liian monelle on pysyvä tilapäisyys.
Infrastruktuuri voi työllistää nopeimmin
Näin on tapahtunut, mutta mitä nyt pitäisi ja voisi tehdä toisin? Mitä haasteita vähän koulutettujen miesten työttömyys aiheuttaa yhteiskuntapolitiikalle? Mikä on yritysten vastuu?
– Vaikka 1990-luvun lama koetteli Suomea raskaammin kuin muita Pohjoismaita, ovat Suomen koulutus- ja työllisyyspoliittiset toimet jääneet jälkeen läntisistä naapureista. Niistä voi ottaa mallia, mutta ei esimerkiksi Saksan oppisopimuskäytännöistä, joilla on luotu matalapalkkaisten nuorten luokka.
Eräät toimet ovat jääneet kuntien harkinnan varaan, joten tulokset vaihtelevat paljon. Esimerkkinä Heinonen mainitsee Tampereen kaupungin, joka maksaa Kelalle sakkoa 14 miljoonaa euroa vuodessa siitä, ettei kaupunki käytä valtion rahaa täysimääräisesti työllistämistoimiin.
– Kunnissa on pidettävä huoli siitä, että ensi vuoden alusta voimaan tuleva nuorisotakuu toteutetaan kattavasti. Se on tilaisuus, jota ei saa hukata. Sen vuoksi ammatillisen koulutuksen tarjonta on pidettävä vähintään nykytasolla.
Tiemäärärahoista kiistelyn sijaan Heinonen antaisi rahaa suoraan rapistuvan infrastruktuurin kohentamiseen.
– Tie-, rata- vesijohto- ja viemäriverkoston kunnostaminen on kiireellinen tehtävä, jolla on myös ympäristötuhoja estävä vaikutus. Tuskin millään muulla alalla pystytään luomaan niin paljon ja niin nopeasti matalan kynnyksen miestyöpaikkoja kuin infrastruktuurin parissa.
Kohti uusia suuntia globalisaatiossa
Kun globalisaatio on tähän saakka merkinnyt lähinnä työn pakenemista halpatyön maihin, on nyt otettava uusi suuntaa kansainvälistymiseen.
– Globalisaatiota ei voi peruuttaa, mutta on nähtävä Eurooppaa kauemmas. Nousevien talouksien BRICS-maiden (Brasilia, Venäjä, Intia, Kiina ja Etelä-Afrikka) tarjoamat mahdollisuudet on osattava käyttää suomalaisen työllisyyden eduksi.
Koska työ on ollut miehille perinteisesti sosiaalisen arvostuksen tuoja ja myös ahdistuksen sääntelykeino, on työn laajamittainen menettäminen Heinosen mukaan iso kollektiivinen trauma.
– Työttömyyttä on tarkasteltava myös tasa-arvokysymyksenä, sillä syrjäytyminen uhkaa demokratiaa, kuten alhaiset äänestysprosentit osoittavat.
Nousussa olevan miestutkimuksen lisäksi uudet avaukset ovat tervetulleita.
– Miespäivillä SAK:n erikoistutkija tutkija Tapio Bergholm esitti mieskomitean asettamista. Se on tosi tarpeellinen lisä ja toivottavasti johtaa käytännön tuloksiin, Heinonen sanoo.
Hannu Oittinen