Tavoitteeksi eurooppalainen sopimusstrategia
PAY:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen:
– Vakaa talous ei voi toteutua ilman sosiaalista turvallisuutta. EU:n uskottavuus kansalaisten keskuudessa riippuu sen kyvystä yhteistyöhön kasvun, työllisyyden, turvallisuuden ja oikeudenmukaisuuden hyväksi, totesi puheenjohtaja Lauri Ihalainen Pohjolan ammatillisen yhteisjärjestön PAY:n kokouksessa Sigtunassa keskiviikkona.
Ihalainen arvioi, että eurooppalaisella sopimuspolitiikalla – kansallisella ja kansalliset rajat ylittävällä – on tässä murrosvaiheessa kasvava merkitys Euroopan kehityksessä.
– Ay-liikkeen perustehtävä EU:n alueella on rakentaa kansalliset rajat ylittävää sosiaalista vastavoimaa eurotason palkkojen, työolojen ja sosiaaliturvan polkumyynnin torjumiseksi ja palkansaajien etujen puolustamiseksi. Vaikka arviomme onkin se, että kansalliset työehtosopimukset ovat näköpiirissä olevassa tulevaisuudessakin ensisijaisia, ja eurotasoinen sopiminen kansallista sopimuspolitiikkaa täydentävä, on selvää, että rajat ylittävä sopimuspolitiikan koordinaatio ja sopiminen lisääntyy.
Ihalainen korosti, että talous- ja elinkeinoelämän kansainvälistyminen, yhtiöiden muuttuminen eurooppalaisiksi tai globaaleiksi merkitsevät muutoksia palkansaajien alueellisissa ja kansallisissa vaikuttamismahdollisuuksissa.
– Uskon, että Eurooppa-sopiminen etenee erityisesti neljällä alueella: Ylikansallisissa konserneissa tullaan yhtenäistämään henkilöstöpolitiikan ja palkkapolitiikan periaatteita. Toimialakohtaisesti – erityisesti kuljetus- ja merenkulkualalla – työntekijät joutuvat varsin nopeasti etsimään uusia, kansalliset rajat ylittäviä yhteistyön muotoja. Kehityksen suunnasta kertoo hiljakkoin esitetty ajatus Suomen ja Ruotsin merimiesjärjestöjen yhteisestä sopimuksesta maiden välisen merenkulun työehdoiksi. Kolmanneksi alueellinen koordinaatio tulee lisääntymään ja saamaan uusia muotoja. Neljänneksi eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten suositusluontoisten sopimusten ja kannanottojen määrä tulee kasvamaan
Ihalainen piti selvänä, että EU-jäsenmaiden palkka- ja työehtosopimuspolitiikkaa joudutaan euro-oloissa koordinoimaan. Ns. lähentymiskriteerit asettavat selvät lähtökohdat kansalliselle politiikalle.
– Yhteisen rahan käyttöönotto on lisännyt tarvetta käydä talouspolitiikkaa koskevaa vuoropuhelua. Tätä on valmisteltu unionin päätöksenteossa jo 90-luvun lopulla: Makrotaloudellinen vuoropuhelu on osa kesällä 1999 Eurooppa-neuvostossa syntynyttä Euroopan työllisyyssopimusta. Sen puitteissa kootaan saman pöydän ääreen unionin keskeiset toimijat: neuvosto, komissio, Euroopan keskuspankki ja eurooppalaiset työmarkkinaosapuolet.
Ihalainen totesi makrotaloudellisen vuoropuhelun ottavan vasta ensiaskeleitaan.
– Uskon kuitenkin, että tämän vuoropuhelun rakenteita tullaan vahvistamaan ja siitä tulee tärkeä itsenäisten osapuolten foorumi.
Neuvoston määrittelemä eurooppalainen työllisyystrategia pakottaa jäsenmaat ottamaan työllisyyssuuntaviivat huomioon omassa työllisyyspolitiikassaan. Ihalainen piti tärkeänä, että vaikutus ulottuu myös uusiin EU-jäsenvaltioihin, jotka jo neuvotteluvaiheessa joutuvat ottamaan huomioon työllisyyssuuntaviivojen linjauksia.
Ihalainen totesi, että keskitetyn sopimuspolitiikan asettamat raamit on toisinaan koettu liian tiukoiksi ja niiden on nähty jarruttavan työmarkkinoilla tarvittavaa joustavampaa kehitystä. Ihalainen arvioi, että tilannetta helpottaisi, mm. jos Euroopan tasolla kyettäisiin entistä tehokkaammin koordinoimaan palkka- ja muitakin talouspoliittisia tavoitteita ja estämään epäterve palkka- tai verokilpailu.
– Tavoitteeksi tulisi asettaa eurooppalaisen sopimuspoliittisen strategian luominen, jolla selkiinnytetään tavoitteet ja työnjako sektori- ja alakohtaisen, alueellisen sekä sektori- ja aluerajat ylittävän Eurooppa-tason sopimisen kesken.
Ihalainen arvioi, että yhteistyön tueksi tarvittaisiin mm. EU-maiden talous-, työmarkkina- ja palkkakehitystä seuraava tietopankki.
Ihalainen korosti, että pohjoismaisia työmarkkinamalleja on syytä miettiä myös EU:n laajenemisen valossa.
– Laajentumisen myötä saamme yhteiseen eurooppalaiseen perheeseen ja sen sisämarkkinoille aiempaa ratkaisevasti suuremmat ansio- ja elintasoerot, karkeasti luokkaa 1:6 tai jopa 1:7. Niiden kaventamisprosessi voi tietysti edetä vain talouden yleisen kehityksen ja EU:n yleisen vetoavun myötä. Toisaalta se on koko Euroopan yhteisölle välttämätön prosessi sisämarkkinoiden tasapainoisen kehityksen turvaamiseksi pitkän päälle.
– Vaikuttaa alustavasti siltä, että Euroopan vetoapua tarvitaan ainakin kaventamisprosessin käyntiin saamiseksi. Voisiko yksi tapa sille olla EU-tason puitesääntely, joka toimisi perälautana ja mahdollistaisi sekä edistäisi uusien jäsenmaiden omaa työehto-sopimustoimintaa?
Ihalainen nosti puheessaan esille myös kysymyksen Nizzan perusoikeusasiakirjasta ja eurooppalaisesta lakko-oikeudesta. Ihalainen piti hyvänä, että perusoikeusasiakirjas-sa tunnustetaan lakko-oikeus.
– Tämä on tärkeää myös EU:n laajentumisen näkökulmasta, jonka myötä lakko-oikeuteen liittyvät tilanteet mitä todennäköisimmin lisääntyvät paitsi tavarakaupassa, myös rajat ylittävässä palvelutarjonnassa sekä suhteessa yhteisön kilpailusäännöksiin.
Ihalainen esitti, että myös PAY:n tulisi EAY:n tavoin asettua kannattamaan perusoikeusasiakirjan saattamista juridisesti sitovaksi.
– Samalla on tietysti pidettävä huoli siitä, ettei EU-sääntely jatkossakaan kavenna kansallista lakko-oikeutta.
PAY:hyn kuuluvat kaikki pohjoismaiden keskusjärjestöt. 13 jäsenjärjestöön kuuluu yhteensä noin 8 miljoonaa jäsentä Suomessa, Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa. PAY:n sihteeristö sijaitsee Tukholmassa. PAY:n pääsihteerinä toimii suoma-lainen
ja järjestön puheenjohtaja on tällä hetkellä SAK:n Lauri Ihalainen.