Palkansaajajärjestöt SAK, STTK ja AKAVA: Suomi on edelleen ammatillisen järjestäytymisen kärkimaita
Suomi on ammatillisen järjestäytymisen kärkimaita maailmassa. Palkansaajista noin kolme neljästä kuuluu oman alansa ammattiliittoon. Toisin kuin yleensä, Suomessa myös koulutetut ja hyvätuloiset pitävät ammatillista järjestäytymistä arvossa.
Järjestäytymisaste nousi 1990-luvun lamavuosina lähes kymmenellä prosenttiyksilöllä ja päätyi kaikkien aikojen huipputasolle, yli 80 prosenttiin palkansaajista. Laman jälkeen on järjestäytymisaste vähitellen palannut suunnilleen lamavuosia edeltäviin lukemiin. Ammattiyhdistysliikkeen kannalta olennaista onkin nähdä onko nyt palattu suomalaisen järjestäytymisen &#;8221normaalitasolle” vai mihin suuntaan järjestäytyminen kehittyy tulevina vuosina?
Järjestäytymisasteen kehitys vaihtelee vahvasti eri aloilla. Esimerkiksi pätkätyövaltaisilla palvelualoilla järjestäytymisaste jää alle keskiarvon kun taas monilla teollisuuden ja julkisen sektorin aloilla järjestäytymisaste on erittäin korkea. Eräillä aloilla järjestäytyminen on jopa vahvistunut. Mielenkiintoista on, että ammattiliittojen yhteenlaskettu jäsenmäärä on pysynyt erittäin vakaana.
Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkimuksessa keskeisiksi järjestäytymiseen vaikuttaneiksi tekijöiksi nousevat työelämän rakenteelliset muutokset, sukupolvivaikutus sekä yksityisen työttömyyskassan synty. Myös ammattiliitoissa on havaittu, että työelämään tulevat uudet sukupolvet muodostavat haasteen ay-liikkeelle.
Päätös ammattiliittoon liittymisestä tehdään aikaisempaa myöhemmällä iällä. Nuorten alhaisempi järjestäytymisaste ei tosin näytä välttämättä johtuvan iästä vaan nuorten järjestäytymättömyyden taustalla vaikuttavat muun muassa opiskeluaikojen pitkittyminen ja uran alkutaipaleen sirpaleisuus. Vaikka nimenomaan pätkätyöntekijät usein tarvitsisivat erityisen paljon ammattiliiton tukea, pätkätyöntekijät järjestäytyvät muita harvemmin. Liittoon liittymistä lykätään kunnes oma ammatti-identiteetti ja työura alkavat olla vakiintuneemmalla pohjalla.
Asenteellista vastarintaa ei nuorilla eri selvitysten mukaan näyttäisi olevan, tiedonpuutetta kylläkin. Myös yleinen yksilöllistymiskehitys tuottaa kuitenkin oman haasteensa niin ammatilliselle kuin muullekin järjestötoiminnalle. Työelämän meneillään oleva sukupolvenvaihdos merkitsee, että ammattiyhdistysliikkeen on kyettävä toimimaan yhteistyössä, tavoittamaan myös työelämään tulevat uudet sukupolvet ja tarjoamaan jäsenkunnan kannalta toimivia ja laadukkaita palveluja, edunvalvontaa ja osallistumismahdollisuuksia.
Yksityisen ns. Loimaan kassan rooli korostuu PT:n tutkimuksessa turhankin vahvasti. Loimaan kassan jäsenmäärä on edelleen vain noin kymmenesosa ammattiliittojen jäsenmäärästä. Tästä määrästä huomattava osa ei varmasti kuuluisi ammattiliittoon vaikka Loimaan kassaa ei olisikaan: kassa on epäilemättä tarjonnut mahdollisuuden työttömyysvakuutukseen monelle sellaiselle, jolle ammattiliiton jäsenyys ei syystä tai toisesta ole tuntunut houkuttelevalta. Olennaista on kuitenkin, että virta on kuitenkin kulkenut molempiin suuntiin – liitoista Loimaan kassaan ja Loimaan kassasta ammattiliittoihin päin.
Lisätietoja:
- SAK Matti Tukiainen , puh. 0400 600 099
- STTK Matti Hynynen, puh. 0400 416 405
- AKAVA Jarmo Nurmio, puh. 040 544 7430
Palkansaajien tutkimuslaitoksen tuoreesta järjestäytymistä koskevasta tutkimuksesta kerrotaan tänään ilmestyvässä PT:n Talous- ja yhteiskunta -lehdessä.