Tupolla voidaan edistää myös paikallista sopimista (3.10.2000)

– Tulopolitiikka ja paikallinen sopiminen eivät ole toisiaan poissulkevia vaihtoehtoja, vaikka ne saman janan ääripäitä edustavatkin. Globaalistumisen myötä tarve vakaaseen ja ennakoitavaan talouspolitiikkaan kasvaa. Sitä tarvitsevat niin kotitaloudet, yritykset ja kuin koko kansantalouskin. Ja se voidaan aikaansaada tulopolitiikalla, totesi SAK:n johtaja Pekka Ahmavaara puhuessaan tänään paikallista sopimista koskevassa seminaarissa Seinäjoella.

– Näiden raamien puitteissa tarvitaan joustavuutta. Sitä tarvitsevat työntekijät vaihtelevien elämäntilanteidensa huomioon ottamiseksi. Sitä tarvitsevat myös yritykset sopeuttaakseen toimintansa yrityksen erityispiirteiden mukaisesti. Paikallinen sopiminen on siis perimmiltään yhteinen etu, kunhan se perustuu yhteistyöhön ja tasa-arvoisuuteen ja kunhan sen avulla ei haluta muuttaa työehtosopimusten antamaa vähimmäisturvaa. Asiaa koskevat tutkimukset vahvistavat tämän lähtökohdan. Siten nämä ääripäät edellyttävät ja tukevat toisiaan. Toimiva kokonaisuus on vastakohtiensa summa, Ahmavaara painotti.

Ahmavaaran mukaan varsinkin työnantajajärjestöt ovat korostaneet pakallisen sopimisen merkitystä. Tällä sopimuskierroksella hänen mielestään olisikin mahdollista yhteistoimin edistää paikallista sopimista.

– Tulos- ja voittopalkkioiden käyttö on jatkuvasti lisääntymässä. Työnantajat ovat ideologisin perustein halunneet säilyttää näistä palkkioista päättämisen tiukasti vain omissa käsissään. Kun näiden palkkioiden osuus ansionmuodostuksesta on jatkuvasti kasvussa, eivät palkansaajat mitenkään voi hyväksyä tällaista lähtökohtaa. SAK esittääkin tupo-tavoitteissaan, että tulos- ja voittopalkkioiden käyttöönotosta ja sen periaatteista sovittaisiin paikallisesti, Ahmavaara painotti.

Ahmavaara totesikin, että perusteluksi tavoitteelle riittäköön lainaus TT:n työvaliokunnan tupo-kannanotosta 28. syyskuuta 2000: ”Palkanmuodostuksessa tarvitaan yhä enemmän yrityskohtaista joustavuutta. Tätä korostavat entistä suuremmat ala- ja yrityskohtaiset tuottavuuserot. Palkkausta ja työaikoja koskevasta paikallisesta sopimisesta on runsaasti myönteisiä kokemuksia ja siksi on tärkeää kehittää sitä ja laajentaa sellaisille toimialoille, joilla tätä kokemusta ei vielä ole. ( ) Palkanmuodostuksessa on tehtävä tilaa yritysten sopeutumismahdollisuuksia lisääville toimipaikkatasolla päätettäville elementeille.”