Ahmavaara: Tulopolitiikka edistänyt työllisyyttä ja nostanut ostovoimaa

Palkkojen osuus kansantulosta ei voi jäädä nykytasolle

– Vaikka palkat ovat nousseet tuottavuuden kasvua hitaammin, on palkansaajien yhteenlaskettu reaalinen ostovoima noussut peräti 25 prosenttia kuluneella edustajakokouskaudella. Yksittäistä palkansaajaa kohti laskettu reaalinen ostovoima on noussut keskimäärin parin prosentin vuosivauhtia. Tulos on siten ollut hyvä sekä työpaikkojen lisääntymisen että työssäkäyvien kannalta, sanoi SAK:n johtaja Pekka Ahmavaara puhuessaan tänään SAK:n edustajakokouksessa Helsingissä.

Se, että palkkatulojen osuus kansantulosta on laman jälkeen laskenut johtuu Ahmavaaran arvion mukaan mm. sähköteknisen alan nopeasta kehityksestä.

– Jos tulonjako olisi pyritty ja pystytty pitämään ennallaan, olisi seurauksena ollut ainakin muilla kuin sähköteknisellä alalla vaikeuksia. Työllisyyden kasvu olisi ilmeisesti ollut hitaampaa ja inflaatioaste korkeampi. Funktionaalisen tulojaon muutos työtulojen tappioksi ei siten tarkoita, että harjoitettu talous- ja tulopolitiikka olisi ollut palkansaajien kannalta huonoa tai väärää, Ahmavaara painotti.

SAK ei kuitenkaan Ahmavaaran mukaan voi hyväksyä sitä, että palkkatulojen kansantulo-osuus voisi jäädä pysyvästi nykyiselle alhaiselle tasolleen.

– Kansantulo-osuuden kasvu edellyttää, että reaalipalkat alkavat jälleen nousta nopeammin kuin tuottavuus. Meillä Suomessa yritysten kilpailukyky on niin hyvä, että on mahdollista yhdistää sekä työllisyyden parantaminen että palkkojen tulo-osuuden kasvu, Ahmavaara korosti.

Ahmavaara kiinnitti toimintaselostuksessaan huomiota myös työelämässä tapahtuneisiin muutoksiin ja toimenpiteisiin työelämän kehittämiseksi. Hänen mukaansa SAK:n tavoitteena on ollut luoda turvallisuutta muutokseen ja varmistaa, että reilun pelin säännöt ovat voimassa, ettei epätyypillisillä työsuhteilla voitaisi keinotella ja että myös työntekijöiden tarpeet otetaan tasaveroisesti huomioon työelämässä.

Pekka Ahmavaara arvioi puheessaan myös ammattiyhdistysliikkeen sisäistä yhteistyötä ja yhtenäisyyttä. Hän pitikin hyvää sisäistä yhteistyötä SAK:n yhteiskunnallisen vaikutusvallan kannalta välttämättömänä. Tulevaisuuden kannalta hän ei näekään minkäänlaisia poliittisen vastakkainasettelun uhkia. Ongelmia sen sijaan voisi aiheuttaa ammattiliittojen edunvalvontalinjojen eriytyminen.

– SAK:n vahvuus on perustunut ja voi tulevaisuudessakin perustua sen kykyyn tehdä tulopoliittisia kokonaisratkaisuja. Niiden rakennetta ja tekotapaa tulee toki kehittää alakohtaisesti joustavampaan suuntaan, mutta niistä ei pidä eikä saa luopua. Tulopolitiikka käy kuitenkin mahdottomaksi, jos yksi ja toinenkin omillaan toimeentuleva liitto keskittyy muista liitoista ja yhteiskunnan kokonaiseduista piittaamatta ajamaan vain oman jäsenkuntansa etuja, Ahmavaara sanoi.

– SAK:n ja liittojen yhteistyö ja vuorovaikutus on perustunut luottamukseen ja avoimuuteen, niiden poliittisten ryhmien suhteet ovat kunnossa. Vaikuttamalla kolmikantayhteistyössä työnantajien ja valtiovallan kanssa sopimusyhteiskunnan rakenteita vahvistaen voimme turvata SAK:n jäsenkunnan tulevaisuuden hyvinvoinnin, Ahmavaara korosti.