Nano-ohjeet tarpeen
Muutos nanomateriaalin käsittelyyn, rekisteri nanomateriaalia valmistavista yrityksistä ja rekisteri työssään nanomateriaaleille altistuvista. Siinä TEAMin työympäristösihteeri Kari Mäkelän kolme toivomusta.
Viimeisten tietojen mukaan nanoliiketoimintaa harjoittaa Suomessa jo vähintään 210 yritystä, kun vuonna 2008 yrityksiä oli 65.
– Polttavin ongelma on, ettei meillä ole minkäänlaista nanomateriaaleja koskevaa ohjeistusta. Ohjeita tarvitaan myös suositukseksi työsuojelutarkastajille, sanoo Kari Mäkelä, jonka työpäivän täyttävät nykyään pitkälti nanotekniikkaan liittyvät kysymykset.
Mäkelällä esittelee 17-sivuista opasta, johon on koottu tietoa, kuinka nanomateriaalien ja -tuotteiden kanssa työskennellään turvallisesti. Tämän työnantajille ja työntekijöille tarkoitetun oppaan ovat Hollannissa laatineet yhteisesti työnantaja- ja työntekijäosapuolet. Käsikirja on parhaillaan tekeillä sosiaali- ja terveysministeriössä.
Tietoa tarvitaan
Hollannissa ollaan Ranskan ja Saksan ohella pisimmällä nanoa ja työympäristöä koskevissa kysymyksissä. Myös Tanskan LO on julkaissut oman vihreän kirjansa. Mäkelän mielestä tilanne on monella tapaa epäjohdonmukainen.
Suomessa on maailman johtavia nanoasiantuntijoita. Työterveyslaitoksella on noin vuoden ajan toiminut Nanoturvallisuuskeskus ja sille on uskottu EU:n suuren NanoSafetyCluster –projektin koordinointi. Siitä huolimatta olemme monia muita maita jäljessä nanotiedon jakamisessa.
Ay-liike on ollut yhteydessä sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikkoon. Hänelle on lähetetty Pohjoismaiden Teollisuustyöntekijöiden kannanotto, jonka mukaan Pohjoismaiden on otettava kärkirooli nanoteollisuuden ja –turvallisuuden alalla. Ministeri on saanut myös EAY:n toisen nanopäätöslauselman viime joulukuulta.
Ay-liike nanoverkostoon
Ministeri Risikon keväällä 2010 perustaman nanoverkoston jäseniä ovat vain ministeriöt. Ay-liike vaati päästä mukaan. Jäsenyys on luvattu noin vuoden päästä, kun verkosto nimetään uudelleen.
– Työturvallisuus on ay-liikkeelle peruslähtökohta, mutta ei pidä luoda säännöstöä, joka estää suomalaisia yrityksiä ottamasta käyttöön nano- ja muuta uutta teknologiaa ja saamasta tuotteita markkinoille.
– Tarvitsemme lainsäädäntöä tai sitovia normeja, EU:ssa tai kansallisella tasolla, tai vähintään kansallisia ohjelmia, jollaisia näyttäisi olevan tulossa. Siihen asti pitää noudattaa varovaisuutta.
Nanot kemikaaliohjelmaan
Kansallista vaarallisia kemikaaleja koskevaa ohjelmaa ollaan juuri väliarvioimassa. Kari Mäkelä on mukana kevään aikana tehtävässä arvioinnissa.
– Tärkeimpiä uusia asioita kemikaaliohjelmaan tulevat olemaan nanomateriaalien turvallisuus, kemikaalien yhteisvaikutukset sekä hormonitoimintaa häiritsevät aineet.
Ingegerd Ekstrand